Kypsänä kerrostaloon

Täytynee kai laskeutua edellisen kirjoituksen ihanasta synnytyspöhinästä taas maan pinnalle. Tuossa juuri kotiuduttuamme aamupäivän riennoista mietin, että tämä sisälle tulo ja ulos poistuminen ei oikeasti ole mitään keveintä hommaa. Ei se riisuminen ja pukeminen, se on ihan ok, mutta ne muut jutut. Lähinnä kaikenlainen kantaminen, ja se, että tosiaan aina vaatii sen useamman ramppaamisen, että kaikki tavarat ja lapset on saatu ylhäältä alas, tai toisin päin. 

Siinäpä mietin sitten, että

Jos

..joka päivä vetäisit lastenvaunuja hissittömän talon kakkoskerrokseen ja sieltä pois 

..sun eteinen olisi yhtä vaunumerta, koska pyörävarastossakaan ei oikein niitä voi säilyttää

..sun saunavuoropäivältä peruttaisiin kaikki saunavuorot säästösyistä

..naapurin koirat räksyttäis pitäisi ääntä tuntikausia joka päivä

..auton sisätilalämmittimen käyttö kiellettäisiin yhtäkkiä keskellä iloisia talvikelejä

..tupakoiva naapuri hajustaisi kerta toisensa perään sun kuivumassa olevat pyykit polttelemalla kuivaushuoneen vaihtoilma-aukon edessä senkin jälkeen kun asiasta on hänen kanssaan keskusteltu

niin olisitko yhtään kypsä kerrostaloelämään?

Voin kertoa, minä oon!

Mutta pakko kai sinnitellä, kun muuttoa ei ole vielä näkösällä. Mutta pliispliispliis, onhan tämä vuosi nyt se muuttovuosi? Haluan uskoa niin.

Sen aikaa koitan keskittyä niihin ihaniin juttuihin tässä kodissa, koska niitäkin kyllä on. Parit ihanat tapettiseinät ilostuttaa itseä joka päivä, keittiö on kivannäköinen ja toimiva. Kauppa, kirjasto, kerho, avoin päiväkoti ja  bussipysäkki lähellä. Ja  erittäin hyvä pitsa-kepappila on niin lähellä, että näkyy meidän ikkunasta (onko se hyvä vai huono juttu ;) ) Kesällä taas lasitettu parveke on mukava lisätila.

Ja hei, onneksi me ei asuta kolmoskerroksessa!