Toinen lapsi, ja myös toinen imetystaipale kyseessä. Meillä tähän asti imetys on kyllä aika paljon eronnut esikoisen imetysajoista. Perusjutut imetyksessä ovat toki aivan samanlaisia: tissi suuhun, imuote, kysynnän ja tarjonnan laki jne. Mutta muuten on ollutkin sitten ihan omanlaistaan.
Siinä missä esikoisen kanssa vietettiin alussa maitomaratoneja usein, kera kirjan tai jotain sarjaa katsellen, on tämä nuorempi tyyppi paljon määrätietoisempi asian suhteen. Slurps-slurps-slurps-valmis-kiitos! Ja röyh (tää röyhtäisykin on ihan uusi juttu mulle!). Ja sama homma toistuu taas puolentoista-parin tunnin päästä. Tehokasta ajankäyttöä, kai? :D
Toki illan tullen tankkausväli on lyhyempi, kun tankataan jo yötä varten. Mutta siltikään yksittäinen tankkaus ei ole pitkä sessio, hän ei jää turhia lorvimaan rinnalla, vaan haluaa mieluummin seurustella, tai puuhailla muita juttuja.
Ennen vauvan syntymää olin henkisesti jo varautunut niihin maratoneihin, ja samalla miettinyt, että mitenhän sitä asioita hoitaa kun imettelee koko ajan, ja esikoisen perässäkin pitäis pysyä. Vaan turhaan näemmä tuli vatvottua.
Tosi jännää, että toisen lapsen tulo on tuonut perspektiiviä myös ekaan lapseen, kun tavallaan vasta nyt on tullut oivalluksia, että kappas, tuokin asia liittyi lapseen itseensä, eikä ollutkaan mikään universaali juttu. Eri tyyppi, eri jutut.
Ja koska maratoneja ei ole harrasteltu, niin oisko se osasyy siihen, ettei tällä kertaa ole tullut maidon kanssa sitä overflow-fiilistä? Ei maitolätäkössä nukkumista tällä kertaa, jes!
Kun kysyntää ei tapahdu tuntitolkulla, niin tuotanto ja tarjontakin on just eikä melkein sopivaa.? Itsehän olin ennalta varautunut ostamalla lisää kestoliivinsuojia, esikoisen kanssa kun niitä oli aivan liian vähän, ja välillä piti käsinkin niitä sitten pestä puhtaiksi. Nyt ehkä ekan kuukauden niitä tulikin käytettyä koko ajan, mutta sen jälkeen ei ole ollut enää tarvetta, paitsi kotoa poistuessa varuiksi.
Että kylläpä tää lapsiperhe-elämä taas kerran yllättää jännyydellään. Luulee tietävänsä jotain, mutta eipäs tiedäkään. Jännää kuin yllätysmunien aikaisu. You never know what you're going to get! :D
Oi voi, onkohan meillä seuraava sitten maratoonari? Esikoinen kävi 2 tunnin välein syömässä, söi 5 minuuttia ja se riitti, näin oli ympäri vuorokauden. (Nukuin silti lätäkössä.) Imetän vielä esikoista ja haaveilen tandemista, mutta saa nähdä miten käy. Mahdolliset maratonit hirvittävät eniten juuri esikoisen viihtyvyyden vuoksi. Ja jännällä odotan, mitkä jutut meillä tulevat muuttumaan silmissäni universaaleista henkilökohtaisiksi. :-) Kiitos mukavasta tekstistä ja hyviä imetyshetkiä!
VastaaPoistaNiin, tai sitten voi olla toinen pikasyömärikin, kuka tietää :) Meillä, tällä hetkellä ainakin, on öisin pidempi syömisväli, kuin päivisin.
PoistaKiitos, kiva että tykkäsit! :)
Minä luen kaverin imetyshistoriaa. Niin oli kiva saada tietää tästäkin. Blogistit aika usein sulkee imetyshistorian pois. Hyvä että kerroit. :)
VastaaPoistaTämä! Jännää, kun ei yhtään tiedä mitä vaiheita ja omia persoonajuttuja tämä uusi kierros ja uusi oma pikkutyyppi tuo tullessaan. <3
VastaaPoistaNiinpä, todellakin :)
Poista