Kukaan ei ole kuollut, mutta tärkeä ihminen on poistunut eron kautta lähipiiristä. Ensimmäinen ajatus itsellä oli, että mitä, voiko niinkin käydä! Ei ole tullut mieleenkään, omista tärkeistä ihmisistä. Olo on tosi hämmentynyt, kun tarkoittaahan se yhtä lailla sitä, että tärkeä ihminen vähenee meidänkin elämästä. Ihmisen on mieltänyt perheenjäsenekseen, ja sitten yhtäkkiä se ei sitä olekaan enää. Tekee mieli huutaa, että eiii, iso virhe, älkää tehkö sitä, korjatkaa se! Mikään tässä elämässä ei olekaan ikuista, ei tämäkään asia.
Tulevana jouluna joku puuttuu yhteisestä kokoonpanosta, eikä tule serkkujakaan meidän lapsille sillä yhdistelmällä. Pitääkö lapselle sanoa, että hänen iltarukous-rimpsustaan täytyy vähentää yksi ihminen? Hän kun tykkää siinä kohtaa päivää muistaa kaikkia rakkaita nimeltä. Hämmentävää, miten paljon asia meidänkin pikkuperheeseen vaikuttaa, ja tuntuu. On tullut itselläni uniin asti, toisten ihmisten ero.
Surutyötä. Luulen, että myös jonkin verran kyyneleitä.
Kuva Pixabay
Jotenkin sitä ei ennen tule ajatelleeksi, miten laajalle ero oikeastaan vaikuttaa, ennen kuin omasta lähipiiristä katoaa henkilö. Minulle tuli aikanaan järkytyksenä serkkuni ero ja olin hyvin pitkään siitä suhteesta lähteneelle osapuolelle todella katkera. Myös lähipiirin pitää käsitellä ero omalla tavallaan ja vähitellen sopeutua. Voimia uudenlaiseen tilanteeseen, etenkin sitten jouluna! Iltarukousrimpsuun voi minusta jättää ihmisen silti.
VastaaPoistaNiinpä, en ole ennen tätä tullut asiaa ajatelleeksi tai tajunneeksi. Vaatii kyllä joo käsittelyä. Kiitos!
PoistaTsemppiä! Kyllähän ero koskettaa muitakin kuin paria itseään. Meilläkin Ellun ensimmäisten elinvuosien kuvissa näkyy usein ihminen, joka ei enää eron vuoksi kuulu lähisukuumme. Tietysti yhteyttä voisi pitää silti, mutta tällä elämästä poistuneella ei lle halua ja se on meille ihan ok, ymmärrämme kyllä.
VastaaPoistaMie antaisin iltarukouksen pysyä ennallaan, lapsi kyllä itse jättää jonkun ajan myötä pois puheistaan kun hänestä siltä tuntuu.
Kiitos. Koskettaa tosiaan.
PoistaAivan! En osannu ajatellakaan, että ehkäpä asian voi tuolleen jättää lapselle itselleen, eikä mun sitä tarvii päättää :)