Isyysloman tuomat unenlahjat

Meillä herättiin tänään ovikellon soittoon, kun remppamies tulikin ajoissa jo ennen puolta kasia. Tai siis minä heräsin. Lapset jatkoivat nukkumista edelleen, tuohon aikaan!! Siis vaikka kellojakin on juuri siirrelty taaksepäin!

Ennen miehen isyyslomaa taapero heräsi usein jo miehen herätyskelloon, siinä kuuden pintaan. "Heräs!"  Uagh, mutta mie en halua vielä nousta, on oma ajatus siihen aikaan. Niistä aamuista tulee aina niiiin pitkiä.

Miehen ollessa isyyslomalla saatiin hyvä rytmi, vaikka nukkumaan mentiin ihan normaaliin aikaan, niin heräiltiin koko perhe silti joka aamu vasta kahdeksan jälkeen, joskus vasta yhdeksänkin jälkeen. Ihan ihmeellistä, ja ihanaa!

Kivuton ajasta toiseen siirtyminen siis, ilman sen kummempaa taktikointia talviaikaan siirtymisestä. Kiitos isyysloma! Eilen alkoikin sitten se arki, miehen kellon soidessa kuudelta, ja muiden vain kääntäessä kylkeä.