Musta tuntuu, että on kahta koulukuntaa. Niitä, jotka pelottelee, että kahden pienen kanssa on hankalaa ja mikään ei onnistu, ja niitä, jotka kertoo, että useamman lapsen kanssa on paljon helpompaa, kuin yhden lapsen kanssa. Tällä huimalla reilun kolmen viikon kokemuksella sanoisin, että lukeudun tuohon jälkimmäiseen kastiin. Vaikka miulla edelleen on vain kaksi kättä, niin kyllä tää silti tuntuu hyvältä ja sujuvalta. Luontevalta.
Toki pyykin määrä on taas tuplaantunut, kotoa poistumiset vie enemmän aikaa, ja esikoisella on alkanut uhmistuhmis-ikä (joka toki voi liittyä myös pikkusiskon saapumiseen..). Tietysti silloin, kun toinen huutaa vaunuissa pää punaisena, ja toinen uhmistelee kaupan lattialla makoillen, kun ei saanut muumi-lakua, niin eihän se naurata silloin. Eikä sitä vieläkään ole oppinut leppoisaksi, hermostumattomaksi äidiksi. Mutta siltikin. :D
Vai onko se vaan se onnellisuus, joka tuplaantuu jokaisen lapsen myötä ja toimii arjen kantavana voimana? ♥
Ihana loppumietelmä :) ei arki tosiaan olekaan tuplasti vaikeampaa, vähän hitaampaa vain ja vaatii enemmän suunnittelua.
VastaaPoistaJuurikin sellaista se kyllä on :)
PoistaIhana kuulla, että teillä on mennyt noin hyvin! Jos meille toinen lapsi suodaan, yritän kovasti olla kuuntelematta niitä, jotka pelottelevat, ettei yhden lapsen äiti tiedä äitiydestä vielä mitään! Sellaiset kommentit harmittavat minua todella paljon.
VastaaPoistaOn kyllä tosiaan ihanaa, miten hyvin on mennyt :)
PoistaNe on kyllä kurjia kommentteja. Kyllähän jokainen lapsi varmaankin tulee muokkaamaan sitä äitiyttä aina johonkin suuntaan, mutta ihan yhtä täyttä äitiyttä se on yhdenkin kanssa ♥
Kuulostaa hyvin onnelliselta vauvaelämältä.
VastaaPoistaSatunnainen lukija
:)
Poista