Synnytyksen lähestyminen

Tällä toisella kierroksella synnytyksen lähestymisen alkaa jo tuntea, ihan eri lailla kuin ensimmäisessä raskaudessa! Keho selvästikin valmistautuu tulevaan. Jopa muutamia supistuksia on tullut harvakseltaan, ihan uusi juttu miulle! Tosi jännää aikaa, suorastaan kutkuttavaa, kun tietää, että kohta se tapahtuu, mutta ei ihan vielä. 

Ensimmäisessä raskaudessa toki limatulppa irtoili jokunen päivä ennen synnytystä, mutta muuten ei ollut mitään synnytykseen viittaavia asioita havaittavissa. 

Mulla on ollut tosi hyvä fiilis, mieli korkealla, ja voimiakin ihan eri tavalla, kuin vaikka kuukausi sitten. Mikään kiire miulla ei ole mihinkään, tällaisella olotilalla ainakin jaksaa ihan hyvin odotella sen ajan, mitä tässä on vielä jäljellä raskautta. Katsotaan, tarkoittaako se viikkoa, kahta vai kolmea. 

Rento olo on jotenkin ihana. Kaikki on hommattuna, synnytystoivelista kirjoitettuna, vauvan vaatteet pestyinä. Tulevalla viikolla on vielä pari asiaa, jotka mielelläni tekisin vauvan mahassa oleillessa, niin en siksi oleta hänen syntyvän vielä viikon sisään. Jollei nyt ihan pääse yllättämään!

Näinkin kaunis nurkkaus meiltä makuuhuoneesta löytyy ;) Siinä taitaa olla suurin osa välineistä valmiina ripoteltavaksi ympäri kotia, kun vauva saapuu. En ole pitänyt kiirettä sängyn valmiiksi laittamisella, kun luulenpa, että kuitenkin hän nukkuu kainalossa pitkän aikaa. Tässä kohtaa sänky toimittaa tärkeää virkaa tuon näköisenä, tavaran varastoimispaikkana. 

Ihanaa viikonloppua! Täällä on viikonlopulle luvassa piirakoiden tekoa, kiinalaista ravintolaa ja kyläilyä. Kaikkea mukavaa :)

Ipanan totuudet

Lapsen suustahan se totuus taitaa kuulua?

Siinä tapauksessa luulen, että me kuljetaan bussilla aika usein, sillä ipana on nyt pari kertaa runoillut, että

Hei hei bussi, nähdään pian! Olet rakas!

Että kiitos Lappeenrannan paikallisliikenne, ja ilmaiset kyydit! Kyllä miekin tykkään, vaikken ehkä ihan rakastakaan ;)

Äitiyden juhlintaa

Menneenä viikonloppuna juhlittiin naiseutta ja äitiyttä miun äiti-juhlien, eli mother's blessingin merkeissä. Tykkään tuosta konseptista, että juhlitaan ja keskitytään äitiin ja äitiyteen, vauvan sijaan. Äidin voimaannuttamista tulevaa synnytystä ja uuden vastaanottamista varten. Vauvaa kun ehtii kyllä juhlimaan myös sitten, kun hän on maailmaan putkahtanut.

Meitä oli kasassa kymmenkunta naista, viitisen vauvaa (nuorin oli pariviikkoinen murunen ♥), ja muutama mahavauva. Hieno porukka! Vitsi että tulin iloiseksi, kun niin moni pääsi, ja oli paikalle halunnut tulla. Etenkin, kun itse olin tyypillisesti sanonut, että jaksaako tai viitsiikö juhlia pitää, mutta sisko totesi, että tietenkin. Onneksi :)

Yhdessäoloa, herkuttelua, seppeleen tekoa, taikasuolaa, haaveita, voimakoruntekoa, siunauksia ja toivotuksia synnytykseen ja tulevaan vauva-aikaan, ja toki paljon juttelua ja naurua! Ja heh, kameran asetukset päin pyllyskää, kun ei mies ollut kotona...No, onneksi se ei ole niin vakavaa :)

Kiitos naiset, oli ihanaa! ♥

Taapero, tuo parhaiden piilojen keksijä

Meidän minityyppi on kyllä ihan huikea piilottelemaan tavaroita. Milloin mikäkin tavara on hukassa, kun se on laitettu parempaan talteen. 

Tässä iltana muutamana etsimme juuri synttärilahjaksi saadun kalapelin yhtä kalaa. Kaikki lelut käytiin läpi, että missä se voisi olla. Kunnes muistin, että niin, mites ne kengät. Sieltähän se kala sitten esiinkin putkahti, tyypin jemmaan ostetuista kuomakengistä. Niin tyypillinen taaperon piilo, ja silti kesti niin kauan keksiä se!

Samaan syssyyn löytyi myös pitkään kadoksissa ollut duplo-ukkeli, joka oli taaperolta saanut nimen äiti. Sitä äitiä olikin etsitty vain muutama kuukausi tässä. Kaikki sohvatyynyjen välit ja patjojen alusetkin oli jo koluttu, mutta tämäpä äiti-duplo olikin ollut huilailemassa patakintaassa, tyytyväisenä. Ovelasti se oli pujahtanut juuri siihen patakintaaseen, jota harvemmin käytetään.

Hyviä piiloja siis! Jospa vain taapero myös vähän useammin voisi muistaa, että mihin niitä tavaroita on piiloteltu..

Välillä taas ne jemmat ovat hänellä hyvinkin tuoreessa muistissa, kuten eilen, kun olin laittamassa kenkiä jalkaani. En ollut vielä ehtinyt ääneen kummastelemaan oudon tuntuista kenkääni, kun taapero jo ilmoitti, että "nenäliina siellä kengässä". Jep jep, sehän se. Hilpeitä hetkiä päivittäin :D

Kuvan ipana saattaa liittyä tapauksiin..

Täysiaikainen vauva ja muita raskausajatuksia

Täällä on hetki sitten saavutettu taas yksi etappi, eli vauva on täysiaikainen, ja on "lupa syntyä". Tosin, tuskin hän on syntymässä vielä moneen, moneen viikkoon :) Uskon, että ainakin sinne ns. lasketun ajan tienoille mennään, vaikka en itse tykkää niinkään puhua lasketusta ajasta päivänä, vaan lasketusta kuukaudesta. Lokakuuhan se todennäköisin on, kun meidän vauva syntyy :)

Raskausajatuksia tällä kertaa toisenlaisessa muodossa, Vauva-lehdessäkin ja blogeissa esiintyvä "raskaustesti" :) 

Minulla on ollut uusia intohimoja ja inhokkeja  Alkuraskaudessa oli mielitekoja, tai ehkä enemmänkin  useampia ruokia, mitä ei halunnut ja voinut syödä, ja sen takia tuli syötyä ei-niin-laajalla repertuaarilla raskauden ensimmäinen kolmannes. Riisipiirakat, banaani ja appelsiinimehu taisivat olla kovimmat hitit ihan alussa. Sen jälkeen ei oo ollut niin justiinsa.

Olen nähnyt erikoisia unia Todellakin! Synnytysunia olen nähnyt jos jonkinlaisia. Sairaalasynnytyksiä, kotisynnytyksiä, napanuoran katkeamista, kaikkea mahdollista. Myös ihmeellisiä toimintaelokuvaunia.

Salasin töissä raskauteni mahdollisimman pitkään En ole ollut töissä tässä välissä, mutta ei kyllä tällä kertaa kellekään salailtukaan, vaan asiasta oli ihanaa ja luontevaa puhua heti plussattua. Kun ei meidän vauvahaavekaan ollut mikään salainen asia.

Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani Kuvia on otettu tällä kertaa paljon enemmän, kuin viimeksi. Oisin noita perus mahakuvia voinut ottaa enemmänkin, mutta kun makuuhuoneeseen vaihdettiin järjestys, jotta kaikkien sängyt mahtuisi sinne, niin matka peilille kasvoi samalla. Itse otetut kuvat on silloin joko liian läheltä, tai liian kaukaa, eli en siis oo jaksanut säätää.. :D  Yhden kerran mahaa mittasin joskus aikaa sitten, kun mietin, joko sata senttiä on pamahtanut rikki.  

Olen tuntenut itseni seksipommiksi Alkuraskaudessa, varmaan puoleen väliin asti olikin melko huoleton ja mukava olo mahan kanssa. Itsevarmaa menoa, kun ei ole tarvinnut vetää vatsaa sisään missään tilanteessa. Nyt loppua kohden olo on lähinnä tyyliä barbapapa, vaikka maha kivannäköinen onkin :)

Pesänrakennusviettini on herännyt Onhan sitä ollut ilmassa, paljonkin, mutta vain ajoittain. Enemmänkin semmoista epätoivoista nurkkien raivaamista, että mihin nyt tämänkin laitan, ja mihin nämä vauvatyypin kamat oikein mahtuu :D

Itkeskelen katsoessani televisiota Joo. Oon kyllä enemmän herkkis, kuin normaalisti, oli asia mikä hyvänsä, tyyliin koskettava musiikki, ylpeys ja ilo oman lapsen onnistumisesta jne. Ja viikonloppuna koettiin hyvin, hyvin karvas hetki, kun yksi ipanan synttärivieraista vahingossa hajotti mulle tärkeän tavaran, jonka olen lapsuudessa saanut. Itkettää vieläkin, oikeasti. :D

Tiedämme lapsen sukupuolen No todennäköisesti vauvatyyppi on tyttö, mutta ei ihan satavarmaa ollut. Saa nähdä.

Mummot ohittavat minut suojatiellä Aika vähän on näkynyt mummoja näillä kulmin liikenteessä, mutta eiköhän ne olisi ohitelleet. Hidasta on enimmäkseen. Hetkittäin kyllä nopeampaakin pääsisi, mutta se kostautuu kyllä kipuiluna sitten myöhemmin. 

Olen stressannut imetyksen onnistumista En ole miettinyt asiaa sen enempää, kun tietoa minulla imetyksestä kuitenkin on, ja tukeakin siihen on saatavilla paljon, jos suurempia ongelmia ilmenisi. Ja toki myös tuoreessa muistissa on tuo edellinen imetystaipalekin, myös vähän kivuliaine alkuviikkoineen. Fiilistellyt olen  tulevaa imetystä. Etenkin se ihan pienen, vastasyntyneen vauvan imetys, oi, ja syliin nukahtava pikkukäärö ♥ 

Hyvä äiti on kotona pitkään Ei liity hyvän äidin määritelmään tämä asia. 

Tiedän, miten haluan synnyttää Olen valmistautunut synnytykseen, ja siihen liittyviin eri tilanteisiin, että mitä haluan missäkin tilanteessa, mitä temppuja tehdään jos synnytys ei etene, mitä kivunlievitystä jne. Itse synnytystilannehan näyttäytyy sitten aikanaan :)

🌺Painoni on noussut Vähän enemmän kuin viime kerralla 
🌺Nukun vuorokaudessa Sängyssäoloaikaa tulee suunnilleen seitsemän-kahdeksan tuntia, oisko siitä oikeasti unta jotain kuutisen tuntia tällä hetkellä.

🌺Arvelen, että lapseni syntyy raskausviikolla 40+2
🌺Kutsumme lasta nimellä Vauva, ja toki joskus myös tyypin tulevalla nimellä

Raskausajan valokuvaus - aivan ihanaa!

Muutama viikko sitten oli ihania säitä vielä jäljellä, niin käytiin ottamassa miehen kanssa raskauskuvia. Viime raskaudesta ei tullut otettua semmoisia ihania kuvia, ihan tavallisia vaan. Semmoisia pönötyskuvia. En jotenkin osannut olla silloin kameran edessä mahaani ylpeästi kantaen, niin niistä tavallisista kuvistakaan ei tullut niin luontevia.

Tällä kertaa halusin korjata sen vahingon. Miehelle ohjeeksi annoin räpsiä kuvia tiuhaan tahtiin, että joukosta löytyisi edes muutama mieleinen.

Tuli kyllä tosi paljon onnistuneita kuvia, varmaan parisenkymmentä. Ja hyvä mieli. Ihania! Arjessa, johon liittyy ihan tarpeeksi mahan kokoon liittyviä kommentteja, tuhtia oloa ja vähän jo kropan väsymistäkin, ovat nämä kuvat jotenkin tosi voimaannuttavia. Saati sitten, kuinka ihana näitä on katsella jälkeenpäinkin ♥

Ihana masu, ja siellä kasvava vauva, meidän rakas, uusi, kovasti kaivattu perheenjäsen ♥

Äitiyden iloja: omien sanojen syöminen

Tapahtui eilen illalla

Juttelin miehelle, että on kyllä mennyt niin hyvin nuo taaperon nukkumiset, kun nukkuu koko yöt, ja sitten vasta aamulla tulee kainaloon köllöttelemään. Mainostin vielä, että en rupea "opettamaan" sitä enää tulemaan yöllä  viereen, että sitten aamulla vasta, ettei ole liian ruuhkaista sängyssä sitten vauvan synnyttyä.

Tapahtui viime yönä

Villi ipana päätti kolmen aikaan aamuyöstä, että nyt on aamu. Lirkutteli sitten tunnin ajan omia juttujaan, kunnes neljältä kokeiltiin, saiskos se unta rattaissa. Saihan se, puolen tunnin ajan jopa. Heräsi itkemään, että "missä minun äiti on?" Että joopa joo :D Kainaloon otin, ja nukuttiin siitä sitten puoli kahdeksaan.

Heh heh.

Eniten ärsyttää kaikki, eli raskauskuulumisia 5

Täällä on asustellut nyt lähiaikoina semmoinen kiukkuinen ärrimörri. En muista esikoisen raskausajalta tämmöistä, mutta kyllä, eniten kiukuttaa kaikki. Ja sekin ärsyttää, että pitää olla niin kiukkupyllynä kaikesta. Onko ne ne raskaushormonit pelkästään, vai onko osansa myös mun tosi matalalalla hemoglobiinilla, että ei vaan jaksa ihan samalla tavalla?

Hemoglobiini oli miulla matala viime raskaudessakin, mutta en muista että ois tälleen väsyttänyt. Toki täällä on vieraillut myös syysflunssa, joka vieläkin vähän ottaa veronsa jaksamisesta. Tuosta hemoglobiinista sain saarnan myös neuvolassa, vaikka se oli nyt noussut alle sadasta sataan! Heh. Täytyy kyllä saada sitä vähän vielä nostettua. Ensimmäinen kokeiltu vahvempi rauta ei onneksi saanut pelättyä ummetusta aikaan, vaan mahakipua ja ripulia, hehheh..

Mutta joo. Ensimmäinen lääkärineuvola myös takana tässä raskaudessa. Eipä sielläkään mitään kummempaa ollut, ei mitään mitä en olisi jo tiennyt. Todettiin käsipelillä mahan päältä, että tyyppi olisi raivotarjonnassa tätä nykyä, ja pientä painostusta sisätutkimukselle "jotta voisi olla varma vauvan asennosta". Heh. Ei se toosan kautta kopelointi sitä asiaa sen kummemmaksi tee, joten jätin välistä tälläkin kertaa sisätutkimuksen, kuten esikoisen raskaudessakin joka kerta. Lääkärille ei vissiin ollut niin tuttu tilanne, kun selaili opustaan, sekä soitteli äitipolille asiasta. Mutta siellä todettiin sama, kuin minkä itsekin tiedän, ettei sisätutkimukselle ollut tarvetta, ja ultraankaan lähetettä ei naputeltu, kun tuo nyt kuitenkin tässä kohtaa raivotarjonnalta vaikuttaisi.

Toivottavasti ei ihan kuperkeikkoja mahtuisi tekemään enää vikoilla viikoilla..

Mun häpyluuliitos on kyllä huomannut tuon raivotarjontaan kääntymisen, sillä kyseinen alue on alkanut huutamaan hoosiannaa, ja esim. esikoisen kanssa kyykkäillessä lattiatasossa täytyy muistaa aina nousta ylös niin, ettei rasita liitoskohtaa ennestään. Ei meinaan oo mikään kivoin juttu tuo vihlonta! Voiskin soitella jo aikaa vielä yhdelle osteopaattikäynnille ennen synnytystä.

Mutta oikeasti nää kiukut, vihlonnat ja hemoglobiinit on miun mielestä aika pieniä juttuja kuitenkin, että ihan hyvillä mielin täällä oikeasti edelleen ollaan ja odotellaan :)

Ja joo, tämän hetkinen viihdyttävin kommentti mun olemuksesta taitaa olla viime viikonloppuna kuultu

"Nyt on ihan pakko kysyä, onko siellä kaksoset?"

Jepjep, eikun viisi. Miten voi olla ihan pakko kysyä? :D




Kuvat on lainattu Kos&Kaos

Ihana (tv-)syksy!

Aah, syksy ja tauoilta palaavat tv-sarjat! Niitä olen odottanut! (Ja toki sitä, että sohvalla istuminen tuntuisi taas mukavalta..No, ei ole pitkä aika enää..)

Havahduin hetki sitten siihen, että hei, kohtahan ne taas alkavat! Huomenna jatkuu jo yksi lemppareista, Ensitreffit alttarilla nimittäin :) Myös Outlander ja Siskonpeti jatkuvat tässä kuussa jo! Jee! Harmi vaan, Poldarkia joutuu odottelemaan vielä tammikuuhun saakka. 

Outlanderin alkaessa vähän jännitti, uskaltaisiko sarjaa katsoa, koska kirjat ovat olleet mun ihan lemppareita, enkä halunnut, että kirjat "menisivät pilalle", jos sarja olisikin huono. Onneksi niin ei käynyt, ja tosiaan odotan kovasti jo sarjan jatkumista.

Myös Ensitreffejä on katseltu ihan ensimmäisistä kausista ja jaksoista saakka, koska onhan se nyt jännää jännittää mukana, että minkälaisia pareja syntyy, vai syntyykö. ♥

Nappaako? Mitäs muuta katsomisen arvoisia sarjoja on alkamassa tai jatkumassa?