Puolitoista kuukautta laskettuun aikaan. Siis niin vähän aikaa enää! Edelleen, näin loppuraskaudestakin menee aika ihan huimaa vauhtia, vaikka muutama hitaampikin päivä on toki mahtunut joukkoon.
Jumppapallo on kaivettu jo kaappien perältä, ja otettu päivittäiseen käyttöön, sohvalla kun ei ole enää suuremmissa määrin mukava istua, ja pidemmät lattialeikit ipanan kanssa sujuu parhaiten jumppapalloon nojaillen. "Äiti laita vumppapallo pois, nyt reippaasti!" Myös rebozoa ollaan miehen kanssa käytetty melkein päivittäin rentouttamaan lihaksia, ettei mitään pahempia jumeja pääsisi syntymään. So far so good.
Viimeksi neuvolassa hemoglobiini oli kesäreissujen jälkimainingeissa laskenut alle sataan, ja sitä on nyt koitettu nostella nestemäisellä raudalla ja ruokavaliolla. Jospa se siitä olisi noususuunnassa jo :)
Unettomat yöt ovat vähän hellittäneet, jos vaan muistaa sitä magnesiumsitraattia illalla napata. Että joo, kannatti kokeilla, vaikka epäilinkin sen tehoa! Ei se uni toki vieläkään aamuyöstä niin kauhean syvää ole, mutta unta kuitenkin.
Vauvatyyppi kieppuu vieläkin mahassa niin epämääräisissä asennoissa, että saa nähdä, koska on asettuakseen.
Myös mahakommentteja alkaa jo aika hyvin tulla. Ihan jo huvittaa, nuo "onpa sulla iso maha" -jutut, vaikka vielä pari kuukautta sitten ne ei kyllä naurattanut. Että joo, ja vielä tässä on kasvuaikaa jäljellä :D
Viihdyttävin tähän mennessä on erään puolitutun kanssa käyty keskustelu:
Eikö ole vielä mitään merkkejä?
-Niin mitä tarkoitat?
Siis eikö se vieläkään synny??
-No toivottavasti ei ennen lokakuuta ;)
Aijaa...
Niin ja hei, mikä parasta, loppuraskauden imuroinnit ja pyykin silitykset on nyt miehen vastuulla, etten hajota selkääni ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti