Riika, automatkalla taaperon kanssa

Kesäloman kauimmainen reissu sijoittui meillä Riikaan. Autolla Helsinkiin laivaan, laivalla Tallinnaan, ja autolla siitä taas Riikaan. Ja tietenkin sama vielä toisinpäin kotimatkalla.

Laivamatkat meni kyllä leppoisasti leikkihuoneessa istuen ja lapsen menoa katsellen. Kesä-ajaksi leikkitiloiksi muunnetut konferenssitilat on kyllä tosi huippu juttu. Ja etenkin, kun tuo lapsonen on vielä sen ikäinen, ettei tarvinnut oleskella niissä huoneissa, joissa oli vähän vanhempia lapsia ja se kovin meno.

Riiassa ja Latviassa ylipäätänsä oltiin ekaa kertaa ihmettelemässä. Tällä kertaa oltiin listattu ylös jonkun verran paikkoja, mitä haluttiin nähdä, ja merkattu ne ennalta googlemapsiin. Ollaan taidettu miehen kanssa kaikilla yhteisillä matkoilla ladata kartat valmiiksi puhelimelle jo kotona, ihan kätevää kyllä sitten suunnistella ilman nettiäkin paikan päällä :)

Kierrettiin perus turistinähtävyydet, kirkot ja monumentit, sekä Jurmalan ihana hiekkaranta. Muutoin vain ihmeteltiin ja katseltiin, mitä vastaan tuli. Miusta mielenkiintosinta olikin vaan katsella ja miettiä, kuinka vieri vieressä, kaikessa sovussa olivat hienot rakennukset, ja vanhemmat, jo röttelön näköiset murjut. Ja ne röttelöparatkin ihan käytössä, siinä missä hienommatkin kaverinsa.

Ipanan toivomukset reissultahan olivat "ratsataijaa, ja hyvää ruokaa!" (ranskalaisia), jotka oli kyllä melko helposti toteutettavissa.

Laivamatkojen leikkihuoneet ja hiekkaleikit rannalla taisi olla ainoat ns. lasten puuhat, mitä reissussa tuli tehtyä. Hienosti tyyppi kuitenkin jaksoi, enimmäkseen. "Saiaan iso museo" (=sairaan) on pienen mielessä vieläkin lähes päivittäin, ja etenkin siellä ollut vanha junanvaunu, jonka kovaa ääntä hän säikähti.

Autossa kuului kyllä aika usein että "E pois autosta nyt!", mutta kyllä mie lähtisin silti vastaavalle reissulle uudestaankin ;)

Raskauskuulumisia 3

Täällä elellään jo mukavasti loppuraskautta! Enää suunnilleen kaksi ja puoli kuukautta laskettuun aikaan :)

Maha on kyllä kasvanut ihan huimasti! Nyt on ekoja kertoja olokin jo sellainen, että onpas tuhtia tämä meno. Vaikea arvioida omaa kokoa, mistään pikkukolosista ei mahdu kyllä enää puikkelehtimaan. Myös pitkät kävelyt ja pitkät istumiset yms. ottaa aika kivasti alaselkään ja mahan puolellekin. Kipeetä on välillä ollut iltaisin, kun ollaan lomalla menty ja tehty paljon. Kotona ollessa taas ei tunnu missään, onneksi.

Tässä raskaudessa on kyllä istuttu autossa paljon enemmän, kuin edellisessä. Hammasta purren, asentoa vaihdellen, välillä tukivyötä käyttäen ja viltti hanurin alla korokkeena. Autoilukin tuntuu nimenomaan alaselässä, ja hetken päästä myös kohdun puolella. Vielä taitaa olla muutama usemman tunnin suuntaansa oleva reissu edessä tämän loppuraskauden aikana, mutta jospa ne pitemmät matkat loppuraskauden aikana sitten olisi siinä.

 Ja joo, monessa mekossa helman pituus alkaa jo jäädä vähän lyhyeksi..

Potkuja, tai no liikkeitä ylipäätänsä tuntuu hyvin päivän mittaan, vaikka istukka sijaitseekin edessä. Ihmetyttää kyllä, että miten tuo tyyppi liikkuu nyt jo niin rajusti, että välillä tekee oikeasti jo kipeää! Jotenkin kuvittelisin muistavani, että esikoista odottaessa ehkä ihan viimeisillä viikoilla oli sellaista, mutta ei ainakaan tässä vaiheessa vielä! Vaikka ei hän siis edelleenkään ole mikään villi tapaus, mutta voimaa noista liikkeistä kyllä löytyy huiman paljon.

Seuraava neuvola-aikakin jo häämöttää ensi viikolla. Niin se meni pari kuukautta tässä välissä ihan hujahtaen!

Sisarusrattaat, ostettu!

Nyt on äitiysavustus, ja jonkin verran omaakin panostusta sijoitettuna sisarusrattaisiin. Käytetyt Baby Joggerin City Selectit ostettiin torista, niin kuin suunniteltiinkin. Todettiin, tai mie totesin, että ne on varmaankin parhaimmat tässä elämäntilanteessa, joka sisältää jokapäiväistä rattaiden kantelua kakkoskerrokseen, viikoittaista busseilua, ahtaan eteisen ja paljon vaihtelevia tilanteita vauvan ja taaperon kanssa. Helppo kantaa vaikka istuin kerrallaan, tai laittaa näppärästi koko paketti kasaan ja kantaa sellaisena.

Tykkään siitä, että vaikka noi on ns. peräkkäiset eikä vierekkäiset, niin kahden istuimen /vaunukopan ja toisen istuimen välinen korkeusero tekee sen, että ovat vähän lomittain, eikä ole sellainen pitkä juna koko helahoito, niinkuin tavalliset peräkkäin istuttavat tuplat ovat.

Meillä on myös kerho ja avoin päiväkoti niin lähellä, että esikoinen jaksaa kävellä sinne ihan hyvin, eli niissä tilanteissa voi vaan jättää toisen istuimen kotiin, ja mennä yksöisrattailla vauvaa työntäen. Kuitenkin pitemmissä matkoissa, ja ihan vaan vaikka kaupungilla pyöriessä tuo taaperokin vielä tarvitsee istuma-, ja toki myös päiväunipaikkaa, niin  hänelle se suotakoon. :)

Täällä meidän kotikulmilla näitä harvemmin on myynnissä näkynyt, niin napattiin nämä kyytiin lomareissun yhteydessä. Ei taida juuri mitään hankintoja olla enää jäljellä ennen vauvan tuloa, ehkä..? Mutta voi olla, että silti tulee jotain vielä ostettua, heh.



Ipanaa ihan itketti, kun yöunille mennessä olisi halunnut nukkua uusissa rattaissa. Tyytyi sitten kuitenkin siihen, että seuraavan päivän päikkärit saa nukkua uusissa rattaissa. ♥

Taaperon jutut: miksi ei?

Täällä on ilmeisesti alkanut kyselyikä! Ipanaa mietityttää monikin asia, ja niistä sitten muotoutuukin pienessä päässä hauskoja kysymyksiä.

Hassuinta ehkä se, että kysymykset eivät ole "miksi", vaan "miksi ei" -muotoisia. Ollaan koitettu neuvoa, että miksi, mutta aina se on vaan miksi ei, vaikka muut kysymyssanat kyllä toimii, kuten kuuluisikin.

Edellisellä mökkireissulla lasta ihmetytti esimerkiksi polkupyörät, jotka olivat mökillä jemmassa sisällä, ja hän kyselikin, että "miksi ei pyörä tuossa noin?" Jaksoi ihmetellä asiaa ainakin parinkymmenen kysymyksen verran, vaikka joka kerta sai myös vastauksen :D Oli ilmeisesti sen verran erikoinen tapaus.

Myös kiukaalla olevat kivet arveluttivat häntä kovin, joten  kysymys kuuluikin, että "äiti miksi ei kiviä tuossa noin?" :D

Ihmeen pitkiäkin juttuja tulee tyypin suusta nyt jo. Ja moneen virkkeeseen liittää kyllä helposti tuon "tuossa noin", "Äiti kato, E tietää, tuossa noin maumau!"

"Isi mitäs nää tekee? Naaine jumppaa, äiti jumppaa!"

Ylläolevaa patsaspuistoa edeltävänä päivänä oltiin käyty museossa, jossa kerrottiinkin tyypille, että ei saa koskea, katotaan vaan. Tätäpä sitten tuolla puistossa kuuluikin neidin suusta useasti, "ei kosketa, katotaan vaan! Ei saa koskee!" Meni ilmesisesti siis perille! :D

Kotona kääntymässä

Miehen neljän viikon lomasta starttasi juuri kolmas. Ollaan ahkerasti oltu reissun päällä, ja kohta taas suunnataan seuraavaa määränpäätä kohti. Kotona ollaan välillä käyty vain kääntymässä, ja pesemässä pyykkejä.

Neljä mökkiä seitsemässä päivässä oli viimeisin kiertue, josta palailimme. Ihanaa nähdä sukulaisia ja ystäviä!

Tänään kotiin ajaessa vähän väsyttikin kuumassa autossa, ja mietiskelin miehelle, että oltaisko sitten se vika kesälomaviikko kotona vaan. Mutta ei kuulemma kukaan jaksa viikkoa kesällä ihmiskennostossa viettää :D Hauskaa sinällään, kun yleensä tuo parempi puoliskoni on meistä se, joka kysyy, että tarviiko sitä koko ajan olla menossa jonnekin.
Talvella, ja syksyn tullenkin on sitten aikaa ja halua kotoilla enemmän!

Ihana nukkua tässä välissä edes se yksi yö omassa sängyssä. Omaa sänkyä sitä reissussa kaipaa kyllä eniten :)

Jäin kyllä reissusta ikävöimään etenkin ehtymätöntä mansikkamaata, josta tuli hiukan maisteltua kerran jos toisenkin ♥ Mutta onneksi on lisää kivoja juttuja luvassa! 

Synnytykseen valmistautuminen toisella kierroksella, osa 2

Synnytykseen valmistautumisesta näin toisella kerralla kirjoitin jo yhden tekstin, jossa on vähän pohjaa valmistautumisesta edelliseen synnytykseen. Tämä teksti on jatkoa siihen :)

Rahalliset panostukset

Rahallisia panostuksia on tällä kertaa ollut jo muutamia. Rento synnytys -verkkokurssi, jonka ostin jo monta kuukautta sitten (oli avajaistarjous, hintaa silloin noin puolet normaalihinnasta). Kurssilla kerrotaan myös pintapuolisesti hypnosynnytyksestä. Tähän asti olen ollut tyytyväinen. Sisältää myös rentoutusharjoituksia, mutta en oo tehnyt niitä vielä, ylläri..

Oma rebozo-liinakin tuli somessa pyöriessä ostettua käytettynä, kun sellaista joku myi. Edellisessä synnytyksessä doulan rebozosta oli apua rentoutumisessa, ja nyt ollaan harjoiteltu joitain kertoja sillä jo raskausaikana miehen kanssa. Auttaa vaikka mihin vaivaan, ja vaikkei vaivoja olisikaan, niin on hyödyksi :)

Periaatteessa oman guasha-kammankin voisi ostaa, mutta tähän mennessä lasipurkin metallinen kansi on ajanut asian yhtä hyvin ;) Sitä tulee siis käytettyä muulloinkin hieronnan (murjomisen) apuvälineenä, kuin vain synnytyksessä.

Sitten tietysti kuismaöljyn osto lähempänä synnytystä, välilihaa varten. Ja onhan se oleellinen myös synnytyksen jälkeen, pohjaöljynä esimerkiksi puhtaalle piparminttyöljylle tai laventelille, joita miulta löytyykin ennestään. Näistä tietoa löytyy suomeksi, ytimekkäästi esimerkiksi  Äitiyden ilon sivuilta tästä.

Epsom-suola. Samaa alapääsettiä, kuin kuismaöljykin. Eli synnytyksen jälkeisiin alapesuihin, viemään turvotusta, poistamaan kipua, rentouttamaan lihaksia ja muutenkin edistämään palautumista. Ah sitä oloa viimeksi synnytyksen jälkeen, kun oli huljutellut epsomilla, ja päälle ihanaa, viilentävää piparminttua <3 Onneksi miun viisas doula osasi näistä kertoa, mulla olisi muuten mennyt ihan ohi nämä ihanat, oloa helpottavat apuvälineet!

Osteopaattikäynti ennen synnytystä. Tätä katson vielä tilanteen mukaan, sillä olen käynyt jo tämän raskauden aikana osteopaatilla kerran, hakemassa apuja selkäkipuihin ja purkamassa sen hetkiset jumit.
Edellisessä raskaudessa kävin kuukausi ennen synnytystä tsekkaamassa, että keho ja etenkin lantio on suht tasapainossa ennen synnytystä, ettei sen takia tule ikäviä yllätyksiä, vauvan virheasentoja, tai muita hidastuksia synnytykselle. Silloin oli jo mahan koko niin suuri, ja pieniä kolotuksia vaikka mitä, että mielenrauhan lisäksi myös olo oli käynnin jälkeen ihan uudestisyntynyt!

Tarkoitus on viedä myös vauva sitten vastasyntyneiden hoitoon osteopaatille, onhan se syntymä kova rytäkkä vauvallekin.
Ja toki samalla tyypillä sitten itsekin käy vielä raskauden jälkeen hoitamassa itseään, jotta mahdolliset synnytyksestä aiheutuneet jumit jne tulisi hoidettua, ja keho pääsisi palautumaan hyvin, ilman mahdollisia hidasteita.

Mitäs vielä?

Ostosten lisäksi to do -listalla on myös ainakin pari kirjaa luettavana. Tuolla hyllyssä ne olisi, mutta niihin tarttuminen on näköjään nyt se isoin homma :D

Olen hissukseen aloittanut joidenkin spinning babies -harjoitusten tekemisen.

En ole koskaan käynyt kunnallisessa synnytysvalmennuksessa, koska viimeksi muutettiin, ennen kuin sellaisia olisi mun raskausaikana Lappeenrannassa ollut, ja Tammisaaressa/Raaseporissa sitten ennen synnytystä ei ollut enää suomenkielistä valmennusta tarjolla.. En tiedä, pitäiskö kysäistä, pääsiskö nyt sairaalan järkkäämään valmennukseen, ihan jo mielenkiinnostakin.

Mahdollisen streptokokki B:n häätötoimenpiteet, varmuuden vuoksi, loppuraskaudessa. Tokihan täälläkin onneksi otetaan strepto-näyte vasta synnärillä, mutta on onneksi myös joitakin keinoja, miten voi saada kehon epäsuotuisaksi strepton kasvualustaksi :)

Myös doulan/doulien kanssa on ollut jo alustavasti puhetta synnytyksestä.

Sieltä se syksy ja synnytyshetkikin tulee, nopeammin kuin mitä luulisikaan ♥

Kuvat ovat vapaasti tulostettavat synnytysaffirmaatiokortit sivulta http://www.trustbreathebirth.com.au/blogdetail/FREE_Printable_Birth_Affirmations

Kesän kirjoja

Mulla on ollut tämä alkuvuosi vähän heikkoa lukemisen saralla, tai ainakin miun pariin edelliseen vuoteen verrattuna. Nyt kesällä olen vähän ottanut lukua kiinni, ja tämän vuoden 14 kirjan saldosta kesän aikana luettuja on seitsemän!

Vaikka paljon kesällä ollaankin menossa ja kaikkea puuhaillaan, niin kirjat kulkevat mukana :) Aina jostain löytyy pieni hetki aikaa rauhoittua nautiskelemaan kirjasta. Ja etenkin nyt miehen loman aikana, kun paikalla on aina kaksi aikuista.

Kuvan kirjoista luettuna jo Lempi, Elävien kirja ja Sodassa ja rakkaudessa, joista kaikista tykkäsin. Pitkä maa on myös aloitettuna, mutta en oikein osaa sanoa, että onko ollenkaan miun lukumakuun.. 

Tulevaan reissuun mukaan lähtee Poldark ja Matkalla kotiin. Aah, ihania lukuhetkiä tiedossa siis! 

Tyhjä koti, also known as lapsivapaa

Meillä oli miehen kanssa vuorokauden mittainen lapsivapaa, kun tyyppi jäi ensimmäistä kertaa mummolaan yöksi ilman minua tai miestä.

Ehkä se on vaan se, että se oli eka kerta, ja tyyppi on kuitenkin niin pieni nappula vielä, mutta oli jotenkin tosi raskas prosessi oman mielen kanssa tehtävä, että sai lapsen jätettyä yökylään! Vaikka eihän siinä yökyläilyssä oikeasti mitään ongelmaa ollut, enkä kyllä niin ajatellutkaan.

Missä meinaat nukkua ensi yönä? -"Ukon kainalossa" ♥

Se on vaan se äidin oma luopumisen tuska. Sen takia tämä "vapaa" tuntuikin aluksi enemmän raskaalta, kuin miltään muulta. Tyhjältä kodilta, hiljaiselta. Mutta vain aluksi. Kyllä me otettiin myös ajasta ilo irti: leffaan, ähkyt hotelliaamiaisella, ekstrapäikkärit, kotiseutumatkailua (nähtiin mm. the huutokauppakeisari ihan meidän kotikulmilla). Ja toki myös pyykinpesua, asiaan kuuluen.

Ja aina joka välissä mietittiin meidän pikkumurua, heh.

Ipanallehan se oli pelkästään kiva juttu, kun pääsi yökyläilemään. Mie en mitenkään ajattele, että tuon ikäisen tarvitsisi kyetä ns. itsenäisiin juttuihin, tai jäädä yökylään, jos ei hän itse siihen ole vielä valmis, kun ei kerta pakko ole. Mutta lapsi kyllä oli valmis, äidillä vain oli ongelmia :D

Ja olipahan tyttö nauttinut kyläilystä, tietenkin! Vaikka illalla kyllä tavallista enemmän syliä kaipasikin, pieni.
Puolentoista kuukauden päästä on seuraava yökyläily jo sovittuna, kun me miehen kanssa matkataan useamman tunnin päähän häävieraiksi. Eiköhän se kyläily suju silloin miunkin pääkopan kanssa jo vähän keveämmin!

Ja onneksi on isovanhempia, ja jotka vieläpä kyselee, että millon saisivat taas olla tuon meidän murusen kanssa ♥

Taaperoimetys, kuinkas sitten kävikään?

No, lyhyesti: se loppui. Pari kuukautta sitten mietin, että missä kohtaa loppu tulee, kun imetyksen loppumista alkoi olla jo ilmassa, osittain raskauden vähentämän maidon herumisen vuoksi.
Ei siitä sen jälkeen kovin montaa viikkoa enää kestänyt, kun taaperon kiinnostus asialle pieneni huomattavasti. Ei läheskään joka päivä enää muistanut koko asiaa edes!

Tosi ihana, pehmeä lopetus. Semmoinen, mihin oma mielikin ehti mukaan. Nyt tuntuu jo, että olisi ollut kauankin imettämättä, vaikka ei siitä niin kauaa vielä ole. Meidän imetystaipale tämän tyypin kanssa kesti siis melkein vuoden ja yhdeksän kuukautta.

Vuosi sitten lentokoneessa, imetyshetkeen nukahtanut ♥

Hassuinta oli kyllä se, että pienen ajan sisään taapero unohti imuotteen kokonaan. Harvakseltaan kun kävi kokeilemassa, niin oli yhtäkkiä vaan unohtanut, että miten sitä maitoa saa tulemaan. Oli vaan huuli pyöreänä, suu auki, ja oletti maidon vaan virtaavan suuhun. Voi pientä! Toki tiesinkin, että niin voisi käydä, mutta se kävi yllättävän nopeasti.

Taaperon puheissa silti välillä kuulee "tissimaitoa, nam nam", ja onnellinen hymy päälle ♥  Hauskaa, että tyyppi muistelee ja fiilistelee asiaa.

Nyt vaan harmittaa, että niitä vauva-ajan imetyskuvia ei juurikaan tullut otettua! Imetyskuvia on ollut tosi kiva katsella nyt, kun imetys on hetken aikaa kaukainen asia. Täytyy ottaa kuvia pienen vauvan imetyshetkistä sitten syksyllä!

Kun lapseni huvipuistoon nukahti

Täällä alkoi miehellä loma, ja me pakattiin lauantaina auto täyteen, ja lähdettiin reissuun. Koti-Lahti-Tampere-Tuuri-Ähtäri-Jyväskylä-koti oli reissun etapit. Tulipahan ajeltua! Kotimatkan viimeisellä parillakymmenellä kilometrillä kuului takapenkiltä aika tiuhaan "pois täältä autosta!".

Mutta huvipuisto! Taaperon ensimmäinen, tai ensimmäiset huvipuistokäynnit oli tällä reissulla, Särkänniemessä ja Tivolissa Tuurissa. Molemmissa laitteet oli ilmaisia noin pienelle, hyviä nollabudjetin kohteita siis.

Särkänniemeen mennessä ajattelin, että ei tuo pieni varmaan uskalla laitteisiin mennä, mutta mitä vielä! Hihkui possujunaa ja leppäkerttua, ja pienen ajan sisään ehti käydä laitteissa monta, monta kertaa, ennen puiston sulkeutumista. "Lisää, lisää!" ♥

Ja oli kyllä niin tohkeissaan asiasta vielä seuraavanakin päivänä!

Tuurissa ollessa sattui sadepäivä, vaan onneksi sadevaatteet oli matkassa mukana, niin eipä haitannut pientä huvittelijaa :) Siellä käteen sai tärkeän leiman, heh :) 

Vaan taisi olla pieni huvipuistoilija vähän reissussa jo rähjääntynyt, sillä uni tuli tosiaankin kesken autokyydin, laitteessa ollessa! Tuolla puistossa tuntuivat laitekyydin pituudet olevan melko pitkiä, mutta ei nyt niin pitkiä sentään :D Raukalla oikein pää retkahti taaksepäin, kun uni tuli kesken kaiken.

Kyllä meitä miehen kanssa nauratti, ja naurattaa kyllä vieläkin :D Aikoinaan itsekin kolme kesää olen huvipuistolaitteita pyörittänyt, mutta tällaista en ollut kyllä vielä nähnyt!