Lettuperjantai

Ihana, aurinkoinen perjantaiaamu! Sain rauhassa heräillä ja nousta ennen pikkutyyppiä, ja sieltä se taaperokin sitten heräili, itselleen höpöttäen hyvällä tuulella ♥
Lettuja kuulemma halusi aamupalaksi, joten lettuja sitten paistettiin.

Meillä jonkun verran rajataan noin pienen sokerihuurua, mutta kohtuudella, silloin tällöin saa :) Kyllähän herkuttelukin kuuluu elämään, oleellisesti.
Välillä tuntuu, että joidenkin on vaikea ymmärtää, että kun lapsi, pieni taapero saa kuitenkin sokerijuttuja, niin miksi me kuitenkin rajataan sitä sokerin olomuotoa (ja tottakai määrää..)?
Meille se kun on oleellinen asia, että onko se sokeri limsassa, karkeissa jne vai juurikin kotona tehdyssä pullassa tai letussa hilloineen, kuten tänään, tai rusinoissa, hedelmissä.. Ja toki lisäaineet ylipäätänsä ovat vielä asia erikseen.

Jotenkin tuntuu hassulta, kun sokerikeskustelut helposti kääntyy sellaisiksi, että sokeria rajoittavia kutsutaan sokerinatseiksi, vaikka kyse on rajoittamisesta, ei kiellosta. Kyllähän vanhemmuuteen kuuluu monenlaisten rajojen asettamista, mutta ei niitäkään rajoja kutsuta natseiluksi, vai?

Kaverin alakouluikäiset lapset olivat vähän järkyttyneet, kun tuli puheeksi, että miehen kanssa jätskiä kaupasta hakiessa meidän taapero sai herkukseen riisipiirakan :D Ja oli vielä ihan onnellinen siitä piirakastaan! Miusta tuo on jotenkin tosi hauska juttu, kun tottakai se jo isompia lapsia ihmetyttää, että miksi toinen sai "vain" piirakan :D Mutta pointti meillä se, että kaikki sai jotain mistä tykkäsivät, ei noin pienten tarvitse vielä saada aina samaa, kuin vanhemmat :) Toki ehkä vanhemmillekin olis ollut parempi se piirakka ;)

Miten muilla on asiat ratkaistu? :)