Jäätävä Tallinna

Me käytiin viikonloppuna minireissulla Tallinnassa. Kotona olo tylsistytti, eikä keksitty mitään muuta järkevän mielekästä puuhaa, niin suunnattiin laivalle yöksi, päiväksi Tallinnaan.

Onnistuttiin saamaan ihan tosi (sairaan) kylmä sää Tallinna-päivälle! Mukava siellä oli silti lampsia ja ihmetellä, vaikka ei me kyllä juuri mitään erityistä siellä tehtykään. Seuraavaksi kerraksi tosin voisi ennalta sopia jotain tekemistä, niin ei tarvitsisi sumplia erimielisyyksiä paikan päällä.. ;)

Oikeastaan voisi sanoa, että me käytiin vaan syömässä Tallinnassa :D Aamupalabuffettiin mentiin hotelliin maissa, myöhemmin lounaalle, ja sitten vielä kahvilaan ahtamaan lisää. Eli onnistunut reissu siis!

Illalla vähän väsytti. Taisi olla eka kerta laivalla, kun en astunut jalallani tax-freehen. Ei jaksanut. Onneksi laivalla oli viihdykettä ja ihmeteltävää pikkutirpalle, sain vaivata istumalihaksiani koko paluumatkan.

"Iso kissa, haliii", sai kuitenkin vain ujon silityksen. Niin vähän ennalta arvelinkin :)

Kesähaaveet

Täälläkin, kuten varmaan kaikkialla, odotetaan kesää kuin kuuta nousevaa. Nyt onkin ollut jo monta lämmintä päivää jo! Jospa niitä olisi kesällä luvassa vielä monen monta lisääkin?


Haaveissa ja suunnitelmissa kesälle on ainakin..


Käydä jollain pienellä reissulla miehen lomalla, ehkä Baltian maissa?

Uida lämpimässä järvivedesssä

Vierailla kotieläinpihalla, eläinpuistossa, lasten konsertissa, tai no oikeastaan kaikki tuolle pikkutirpalle sopiva kiva juttu kiinnostaa!

Käydä risteilyllä. Kauhee hinku lähteä ihan vaan Tukholmaan! Tai sitten Viipuriin, sinnekin pääsisi täältä kätevästi, enkä ole tuolla itänaapurissa koskaan käynyt, vaikka näin lähellä asutaan.

Nähdä perhettä, sukua ja ystäviä ♥ Uudet tuttavuudetkaan ei olisi pahitteeksi!

Mökkeillä! Paljon, jookos, oi kesä! Mökkeilyt onneksi sisältää pakosti tuon ylemmän, kun omaa mökkiä ei ole.

Syödä marjoja suoraan marjapensaista. Eli vaatii reissun anoppilaan, tai tädin luo!

Käydä mustikassa. Niin ja toki saada saalistakin. Tuo mustikan kulutus on ihan räjähtänyt käsiin kyllä, kun Tirpan käsitys puurosta on se, että mustikoita täytyy olla enemmän, kuin puuroa, tai muuten mustikat nypitään pienin sormin puurosta suoraan suuhun ;)

Retkeillä ulkona

Pyöräillä, paljon!

Lukea kirjoja ulkona, kun Tirppa nukkuu rattaissa. Todellisuudessa siis makoilla viltillä epämukavasti, yrittäen mahan kanssa löytää hyvää asentoa kovalta maalta :D Eli toisin sanoen ainakin makoilla parvekkeella mun uudessa korituolissa päiväuniaikaan..

Millaisia kesäsuunnitelmia ja -haaveita muilla on?

Nimipohdintaa

Jes, nyt meillä on alustavasti nimi vauvalle mietittynä, oli hän sitten tyttö tai poika! Tää tuntuu jotenkin huimalta edistykseltä, kun tosiaan rakenneultraankin on melkein pari viikkoa vielä.

Etenkin pojan nimi on teettänyt kyllä paljon päänvaivaa. Poikien nimiä pyöriteltiin jo esikoisen raskausaikana, ennen rakenneultraa, eikä silloin tullut yhtään järkevää nimeä, josta oltaisiin oltu samaa mieltä miehen kanssa. Eikä niitä "ehkä"-vaihtoehtojakaan kyllä montaakaan ollut! Ja oikeastaan niitä nimiä on kyllä mietitty sen jälkeenkin koko ajan, tulevaisuutta ajatellen, mutta ei oikein ole löytynyt sopivia.

Ja jottei nimiasia tosiaan kävisi liian helpoksi, niin sen päälle, ettei ylipäätänsä olla löydetty itselle sopivia poikien nimiä. niin asiaan voi liittyä sekin, että ajateltiin kaikkien lasten nimien alkavan samalla kirjaimella. Ihanan kliseistä, eikös :)


Tytön nimi taas oli varma melkein alusta asti esikoista odottaessa. Ja siltähän se pikkutyyppi sitten synnyttyään ihan näyttikin meidän mielestä. Tälläkin kertaa tytölle nimi on ollut valmiina jo ennen raskautumista, joten helppo homma sinällään. Ja juu, mullahan ois kyllä nimet valmiina jo ainakin seuraavalle kolmelle tytölle ;)

Mutta nyt tosiaan saatiin sekä etunimi, että siihen sopiva toinenkin nimi ihan yhdeltä istumalta tuossa yhtenä ihan tavallisena iltana ruokapöydän ääressä. Tuolta pikku Tirpalta vauvan nimeä kysyessä saa tuulesta riippuen vastaukseksi muun muuassa Miia, Paavo ja Emmi. Isi ja äiti vaan ei taida tällä kertaa valita näistä mitään, mutta onpahan mielipide kysytty :D

Mitäs seuraavaksi? Vielä tässä olisi sit enää se puolet raskaudesta odoteltavana!

Äitiyden haikeus, vaikeus ja ihanuus

Huomenna vietetään äitienpäivää. Meillä lapsuudenkodissa äitienpäivä, kuten muutkin vähänkin tai vähän enemmän juhlittavissa olevat päivät ovat olleet tärkeitä, yhteisiä juhlahetkiä. Nyt, kun itsekin saan olla äiti, on äitienpäivän merkitys muuttunut sen kautta, luonnollisesti.

Tämä on toinen äitienpäiväni äitinä, tai toki sinällään kolmas, olihan tuo Tirppa silloin pari vuotta sitten jo mahassa kasvamassa. Silloin sitä ei osannut vielä viettää, äitienpäivää niin, että olisi itse ajatellut olevansa äiti. Se ei tuntunut konkreettiselta asialta. Tällä kertaa on jotenkin helpompi ajatella myös kohdussa kasvavaa vauvaa ihan oikeana perheenjäsenenä. Näin äitienpäivän kynnyksellä kumpuaa ajatuksia siitä, kuinka ihanaa on, kun saa tulla myös tämän uuden lapsen äidiksi ♥

Ja niin, samalla on suuria tunteita ja ajatuksia myös äitiydestä ylipäätään, tämän pienen esikoisen opettamana. Haikeita tunteita aina pienen oppiessa uusia asioita, ottamassa itsenäisiä, pieniä askeleita. Samalla toki myös ylpeyttä, ja paljon iloa. Turhautuneisuutta ja riittämättömyyttä, kun ei aina osaa olla sellainen äiti, jollainen haluaisi olla. Tai edes se kypsä aikuinen. Että kasvattaako sitä vahingossa ihan kieroon kasvaneen ihmistaimen, kun ei vaan tule huomioineeksi kaikkea mahdollista?

Myös omaa äitiään sitä katselee erilaisten lasien takaa, ehkä vielä suuremmalla rakkaudella, kuin ennen, jos mahdollista. Arvostus siitä, millainen äiti on osunut omalle kohdalle, miten turvassa on saanut kasvaa. Iloa siitä, että saanut oman äidin kylään matkan takaa, juuri nyt. Kiitollisena niin monesta asiasta ♥

Ihanaa äitienpäivää kaikki äidit, isoäidit, mummot, mummit (ja mimmit, joksi esikoinen on mummiaan tänään kutsunut) ja muut! ♥

Imetys raskausaikana

Imetys on vähän muuttanut muotoaan nyt raskausaikana. Alkujaan miulla oli tavoitteena se kaksi vuotta, jota WHO (Maailman terveysjärjestö) suosittelee minimisuosituksena. 

Nyt ollaan päästy jo aika lähelle, yksi vuosi ja kahdeksan kuukautta alkaa olla kasassa tätä imetystaipaletta. Näyttää myös siltä, että imetys on hiipumaan päin. 

Mutta oikeastaan, ei se minua haittaakaan, vaikkei kahteen vuoteen varmaan päästäkkään. Lapsentahtisestihan tässä on pääasiassa menty, tai ainakin vauvavuosi oli niin. Taaperoikäisenä on päiväsaikaan välillä ollut äidintahdistusta ilmassa, ajasta ja paikasta riippuen. Että juu, kyllä mie oon iloinen ja ylpeä tästä imetystaipaleesta joka tapauksessa :)

Imetyskertoja on vuorokaudessa vielä muutama. Yleensä yksi yöllä, ja toinen päivällä. Jännää on miusta se, miten raskausajan hormonit on imetykseen vaikuttaneet. Kaikillahan ne ei välttämättä vaikuta mitenkään. Jossain vaiheessa alkuraskautta imetys alkoi tuntumaan vähän jopa kivuliaalta, etenkin toisesta rinnasta. Myös heruminen on ollut tiukemmassa, ja toiselle rinnalle taapero sanoikin että "loppu!". Sen jälkeen ollaan menty toisella vaan :) 

Jostain syystä makuuasennossa on tällä hetkellä paras imetysasento. Tai ehkä se on se, että tuon riehakkaan taaperon saa siinä pysymään paikoillaan :D Nuo taaperon perus imetysriehumiset ei oikein innosta tällä hetkellä, kun rinnat on raskaushormonien takia arat. 

Tuo ipana tulee pari kertaa päivässä taputtelemaan rintoja, ja tuumaamaan "nam nam", mutta jatkaa sitten touhujaan. Saa nähdä kestääkö tätä imetystä vielä kuukauden, kaksi vai pitempään. Ja voihan se varmaan loppua kuin seinäänkin, tuo ipanan maitonälän kolotus :) Katsotaan siis, miten käy!

Synnytykseen liittyvät käytännöt

Synnytys, edelleen yksi miun lempiaiheista. Siihen liittyy niin paljon kaikkea! Tietoa ja viisautta naisen kehon ihmeellisyydestä. Vaikka olen ollut kiinnostunut synnytykseen liittyvistä asioista jo, oi, vuosia, vuosia, niin silti tuntuu, että tiedän vasta niin vähän. Ja niinhän se on.

Vaikka jokaisessa kaupungissa naiset synnyttävät varmasti aika samalla lailla, on eri synnytyssairaaloiden toimintaan liittyvissä käytännöissä kuitenkin jonkun verran eroja. Myös nuo erot on miusta aika mielenkiintoisia, koska kaikki käytännöt eivät perustu tutkittuun tietoon, vaan ihan muihin juttuihin. Eroja kun löytyy niin epparitilastoista, rutiinisti annettavista oksitosiinipiikeistä, istukan ulostulon odottelusta/toimenpiteistä, sydänäänten kuuntelukäytännöistä, siitä mihin kaikkeen positiivinen streptotulos vaikuttaa synnytyksen "hoitamisessa", synnytysallas-asioissa, ja varmaan vielä monessa muussakin asiassa.

Jos kaikki perustuisi faktaan, niin varmasti synnytyskulttuurimme olisi kauttaaltaan yhtenevää ;)

Leilani Rogers PhotosByLei.com

Helmikuussa paikallisen synnytyskeskusteluillan aiheena oli "Kysy kätilöltä". Mielenkiintoinen ilta! Varsinkin, kun en itse ole aiemmin tällä paikkakunnalla synnyttänyt, niin kovasti kiinnosti ja kiinnostaa, miten asiat täällä ovat. Paikalla oli kaksi kätilöä tuosta meidän omalta synnäriltä. Onneksi muillakin oli kysymyksiä, niin en ollut ainoa kysymyksineni :)  Synnytyksestähän löytyy paljonkin tietoa mistä vaan, mutta sairaalakohtaiset käytännöt  tietää varmasti juurikin kunkin synnytysosaston henkilökunta parhaiten.



Yksi minua eniten kiinnostaneista aiheista käytännöissä on etenkin vesisynnytykseen/synnytysaltaaseen liittyvät käytännöt. Jorvissa, missä itse olen synnyttänyt, olisi vesisynnytys ollut mahdollista, ja altaassa viihdyinkin itse melkein koko sairaalassa oloajan. Mutta Lappeenranta, oi Lappeenranta! Täällä saa toki altaassa olla, mutta kaukana olemme vielä vesisynnytyksestä! Ja mainittakoon vielä, että Lappeenranta on ainoa synnäri Suomessa, jossa ammeessaoloaika on rajattu, siellä saa olla kerrallaan kaksi tuntia! Että valitettavasti tässä asiassa perässä tullaan.

Suomessa vain yhdellä synnärillä ei ole mahdollista päästä ammeeseen, joten tosi hyvin kuitenkin ammemahdollisuuksia löytyy. Myös veteen ponnistamisen mahdollisuus, eli vesisynnytys, etenee, hitaasti mutta varmasti.

Ja mistä nuo eriävät käytännöt johtuu? Niistä päättävät synnytyssairaalan lääkärit, eivät kätilöt. Usein kätilöillä olisikin halukkuutta muutoksille, mutta kun ei, niin ei.. Asennemuutokset ovat yleensä hitaasti tapahtuvia, valitettavasti.

Syksyn yhdessä Toisenlaiset äidit -jaksossa eräs synnyttäjä valitsikin matkustaa junalla Joensuusta pääkaupunkiseudulle synnyttämään. Syynä synnytysmatkalle lähtemisessä oli juurikin paikallisen synnytyssairaalan perässä laahaavat käytännöt, joilla on oikeasti paljonkin merkitystä synnytyksen kulkuun. Jaksossa äiti sai myös toivomansa vesisynnytyksen, kun se Joensuussakaan ei ole mahdollista, vielä. Saa nähdä, tuleeko itsestäkin synnytysmatkaaja..

(Kuva: Jason Lander / eyeliam@FlickrCreativeCommons)

Olen taas alkukevään aikana ollut yhteyksissä Lappeenrannan yksikköön näistä synnytysammekäytönnöistä ja niiden tulevaisuudesta täällä. Väliaikatiedon jo sainkin, että lääkäreiden kannanotto asiaan tuntuu viipyvän. Noh, odotellaan! Harvemmin asiat muuttuu, jos kukaan ei ole huutelemassa muutoksen perään ;)

Mutta joo, ainakin "Kysy kätilöltä" -illassa olleet kätilöt olivat tosi ihania, sydämellisiä, synnyttäjän aktiivisuutta tukevia naisia. Oli kiva kuulla käytäntöjä, joissa ollaan menty hyvään suuntaan :) Toki tietenkin myös jokaisella kätilöllä on omanlaisensa tavat toimia ja tulkita tilanteita, mutta ainakin yleiset linjat pitäisi olla yhtenäiset..

Toivotaan, että myös se ajatus vesisynnytyksestä menisi jossain vaiheessa läpi, kätilöthän sille peukkua näyttäisivät jo kyllä.. 

Älä koske mun mahaan, kiitos!

Joo. Älä koske, jooko?

Vaikka olen raskaana, niin älä koske mun mahaan, kiitos! Miksi toisen mahaa saisi tulla kokeilemaan tai silittelemään ilman lupaa? Eri asia tietenkin läheiset ihmiset, mutta puolitutut, tuntemattomat. Se ei oikeasti tunnu kivalta. Ja toki jos luvan kysyy, ja sellaisen saa, niin go for it.

Viime raskaudessa oli ihan sama juttu, muutama ihminen tuli käpälöimään mahaa. Miksi se, että siellä somasti kasvaa joku ihmisen alku, saaden mahan pömpöttämään, olisi lupa koskea? Eihän toisten mahoja ole lupa tulla käpälöimään silloinkaan, kun ei siellä kasva kuin korkeintaan vyötärönympärys iloisesti pullaa syödessä?

En vaan ymmärrä. Puhumattakaan kommentoinnista, mitä on varmasti tulossa taas loppuraskaudessa, mahan kokoon liittyen. Mutta toivottavasti siihen on vielä aikaa..

Ja nuo tilanteet on aina niin hämmentäviä, että niissä menee ihan sanattomaksi. En mie ole ennalta varautunut siihen, että minuu tullaan koskemaan noin. Pitäisi varmaan olla varautunut, näemmä, kun sitä taas alkaa tapahtua :D

Joo. Jospa tää kirjallinen ulosanti auttaisi vähentämään ärsytystä :D

Miltä teistä vastaavat tilanteet tuntuu?

 Kuvat Googlesta