Pikkuvauva-aikana ihania hetkiä oli, kun pieni muru nukahti syliin. Hän yleensä heräsi aina sänkyyn siirrettäessä, ja suoraan sänkyyn nukahtaminenkin oli vaikeaa, joten meillä nukuttiin lyhyet päikkärit usein sylissä. Mikäs siinä oli sylitellessä, esikoisen kanssahan yleensä on aikaa ihan eri lailla, kuin muuten olisi. Paljon tuli luettua kirjoja tai katseltua sarjoja, toisen sylissä tuhistessa.
Noita ihania, hitaita hetkiä ei ole kyllä ollut aikoihin. Ehkä vuoteen? Paitsi viime viikolla, pieni nukahti ihan vahingossa syliin! Päikkäreiltä herännyt, unisen raukea tyttö, sohva ja rauhallinen imetyshetki.
Siihen sitten uinahti, jatkamaan unia vielä hetkeksi. Ihmeellinen hetki, niin sydäntä lämmittävä ajatus, että vielä se nukahti syliin. Nautin tuosta pienestä hetkestä jotenkin ihan suunnattoman paljon ♥
Ja kerrankin onnistuin nappaamaan vielä kuvankin muistoksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti