Täteilyä

Viime viikonloppuna kävimme juhlimassa siskoni perheen pienintä jäsentä. Samalla nappasimme matkaan mukaan yhden lapsista. Viikoksi, ja ekaa kertaa yksin yökylässä meillä! Veljensä kanssa viimeksi kesällä yökyläilivät, tuota välimatkaa kun meillä on yli kolmen tunnin ajomatkan verran. Harvinaista herkkua siis!

Koska viikko on pitkä aika vajaa viisiveen elämässä, on aika täytetty hirmuisella määrällä aktiviteetteja, neidin toivomusten mukaan. Ehkä näin on ehkäisty suuremman ikävän yllättämistä? :)

Paljon on puuhailtu, niin kotona kun kerhoissa ja kaupungilla. Luistelu, leivonta ja uimahalli ovat kuulemma olleet lemppareita. Tärkeistä asioista täytyi veljellekin soittaa ja raportoida :)

Vielä on onneksi muutama päivä aikaa viettää yhteisiä hetkiä. Suunnitelmissa ainakin muskaria, lisää kirjastoa ja luistelua, sekä yhdet juhlat.  Yhteisten muistojen luomista.

Ja tietenkin myös serkukset ovat nauttineet toistensa seurasta. Vaikka tässä kohtaa ikäero on vielä huima, niin ei se onneksi pitemmän päälle tulevaisuudessa niin ole.

Vauhtia on kyllä ollut hurjasti enemmän, kuin mitä meidän viikoissa yleensä, taaperon kanssa kahden. Myös sotkun määrä näyttää moninkertaistuneen.. On kyllä tästä tädistäkin ylimääräiset energiat imetty! Ihan hauskaa harjoitella kaksilapsisen perheen arkea :)

Omasta lapsuudesta on jäänyt paljon ihania muistoja juuri tätien luona kyläilystä. Toivottavasti saan annettua myös omille täditettävilleni samanlaisia, elämän mittaisia muistoja.