Huvihuvitutti

Löysinpä itseni jokunen viikko sitten mielenkiintoisesta keskustelusta. Keskustelu koski tutin käyttöä, ja keskustelua, tai oikeastaan palopuhetta, piti yllä keskustelun toinen osapuoli. Tutin käytön ilosanoma, josta kaikkien olisi pitänyt olla samaa mieltä, tottakai. Meillähän tuttia ei ole käytetty missään vaiheessa, ja tämä sitten keskustelukumppanin mielestä oli niin väärä valinta, kuin olla ja voi. Hiukan ihmetyttää moinen kiihkoilu näin jälkeenpäinkin :D

Tuttihan on sinällään aika pieni, pikkuruinen asia elämässä. Meidän tutiton valinta ei herätä miulla niin kauheesti tunteita, se nyt on vaan yksi valinta. Ajatuksia ja mielenkiintoa se kyllä herättää. Keskustelussa minua jäi kaihertamaan se, että en saanut kertoa omaa kantaani, miulle sanottiin, etten kuuntele tuollaista? :D

Miksi tällainen valinta? Tutin käytön pääasiallinen tarkoitus taitaa olla arjen helpottaminen, lapsen rauhoittuminen, nukahtaminen jne, jos olen oikein ymmärtänyt? Ja hyvähän se on, jos sitä haluaa käyttää, ja siitä apua saa.
Tutin käytöstä kuulee jos jonkinmoista kritiikkiä imuotteesta artikulaatio-ongelmien kautta siitä vieroittamisen vaikeuteen, mutta itsellä oli oikeastaan vain nämä kaksi ajatusta päällimmäisenä:

..koska olen kuullut useammalta tutulta, jotka ovat asiaa "testanneet" (useampi lapsi perheessä, eri lasten kanssa toimittu eri tavoin= oma kokemus asiasta), että vauvantahtinen imetys, tutiton elämä ja vieressä nukkuminen pitävät hormonitoiminnan pitempään "ei hedelmällisenä". Toki tietenkin mahdollinen hormoni- yms ehkäisy mutkistaa asiaa, ja kellä nyt toimii, kellä ei. Mutta itse halusin testata, ja täällä se toimi :D Eikä menkkojakaan tullut ikävä.


..koska miehen mielestä tuttisuut on höperön näköisiä!? :D

Että peace and love kaikille tuttisuille ja tutittomille :) Taidetaan kuitenkin kaikki mahtua saman taivaan alle ;)