Muistan yhden ekoista kuppihetkistäni. Hautajaiset, mustat vaatteet ja menkat. En ollut harjoitellut kupin laittamista, aika suorilta vaan laitoin sen paikoilleen ja lähdettiin hautajaisiin. Paikan päällä totesin, ettei kuppi ollut tainnut auetakaan kunnolla, heh. Onneksi sain asian korjattua ennen kuin hautajaisvaatteet sai uutta väritystä.
Sittemmin olen osannut asettaa kupin oikein, sillä helppoahan se on, jos lukee vähän ohjeita.
Myöhemmin vietin taas hetken aikaa ilman rakasta ystävääni, sillä olin hänet kadottanut muutossa. Vieläkään ei ole tätä yksilöä näkynyt. Olisi mielenkiintoista tietää, mihin hänet hukkasin.
Onneksi ihmisystäväni antoi minulle lahjaksi uuden. Kiitos siitä.
Kun taapero oli 1v 1kk ikäinen, alkoi mulla taas menkat ekaa kertaa pitkään aikaan. Melkein kaksi vuotta edellisistä kuukautisista! Jännä hetki. Ekoihin menkkoihin en vielä jostain syystä kaivanut ystävääni kuukautiskuppia esiin, mutta seuraaviin kyllä.
Ja ah, miten olinkaan unohtanut, kuinka hyvän ystävän kanssa on niin mutkattoman helppoa olla. Miellyttävää. Hyvän ystävän kanssa on helppoa jatkaa siitä, mihin on jäänyt.
Kuvat Lunette
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti