Mennyt vuosi

Vuoden viimeinen päivä. Hyvä vuosi takana. Ehkä paras tähän mennessä? On saanut katsoa neidin kasvamista vauvasta ihanaksi taapertajaksi, elämää ihmetteleväksi toimijaksi. Nauttia perheenä olemisesta.

1-vuotissynttärit

Reissaamista rakkaiden ystävien ja sukulaisten luo

Paljon uusia ihmisiä elämässä

Kaksi ulkomaanmatkaa

Arkiset harrastukset pikkutyypin kanssa

Ihanat aamuhetket sängyssä, heräilevän taaperon kanssa

Muutto takaisin Lappeenrantaan

Onnistuneita kirppislöytöjä

Uusi, pieni sukulainen

Muutama oma, uusi harrastus

Luettuna monta hyvää kirjaa

Kiitos, vuosi 2016, olit meille hyvä!

Jouluyön ihme

Meillä tapahtui jouluyönä pienimuotoinen ihme.
Perheen nuorin vahvistus nukkui yhdeksän tuntia aivan yhtä soittoa. Sellaista ihmettä meillä ei ollut koskaan vielä tavattukaan!

Heräsin itse hiljaisuuteen. Oli outo olo. Hetken mietin, kunnes tunnistin olotilan ja osasin nimetä sen.
Virkeys! Sehän se oli, vanha tuttu.
Nauratti.

Miehinen näkökulma

Lähiaikoina olen usein jutellut synnyttämisestä monien eri ihmisten kanssa. Niin tuttujen, kuin vähän tuntemattomienkin. Tuntuu, että aihe on koko ajan esillä, pompsahtaa aina jostain keskusteluihin.

Näiden monien keskustelujen kautta huomaan miettiväni usein ajatusta, jonka eräs mieshenkilö muutama kuukausi sitten sanoitti niin hienosti:


Naisten negatiiviset synnytyskokemukset ovat vähän sama juttu, kuin miesten inttikokemukset. 

Niitä kerrotaan toisille, halusit kuulla tai et. Etenkin sellaisille, joilla se on kohta edessä.
Kauhistellaan, mässäillään tarinoilla, ja niillä yksityiskohdilla tietenkin.
Ymmärrät kunnolla vasta, kun olet itse kokenut sen.
Paljon kuullaan rankkoja, erikoisia, legendaarisen kamalia kokemuksia. 
Suurta kommentointitulvaa ei aiheuta jonkun hyvä, ihana kokemus. Päinvastoin.


Heh, mun mielestä aika osuva vertaus. Ihan innostuin tuosta sen kuultuani. Negatiiviset synnytyskokemukset, nuo naisten omat inttitarinat.

Aktiivinen synnytys ry:n kannatuskoru Kokonainen.. Mun lemppari.

Taaperon joulun odotus

Vai olisko osuvampi "kuinka äiti odottaa taaperon joulua" ;)

On kyllä ihan huisia aikaa, kun on pieni lapsi, josta saa itsekin tekosyyn kaivaa oikeasti koristeet ja muut esille, vanha joulukalenteri, joululaulut. Ihan koko setti. Viime vuonna ei ollut vielä ihan niin kivaa, kun ei vauva niin joulusta perusta. Kai?

Joulun outfit kirpparilta

Nyt sen sijaan on huippua seurata taaperon reaktioita ja fiilistelyä. Joulukalenteritallin esiin ottaminen saa aikaan taputukset ja iloista hihkuntaa.

Vuoden päästä on varmasti taas vielä hauskempaa tällä äidillä, kun ipanakin on taas jo yhden vuoden vanhempi ja taitavampi. Ehkä myös kaikesta tuosta hölpötyksestäkin saa jo enemmän selvää! :)

Äitiyden juhlintaa

Viikko sitten sain taas olla mukana ihanissa juhlissa, joissa juhlistettiin ja hemmoteltiin odottavaa äitiä. Ihana jouluinen tunnelma, kynttilät valaisivat iltaa.

Muutama leikki, hyvää ruokaa, äidin hemmottelua, lahjoja, synnytystanssia, ja ennen kaikkea paljon hyviä keskusteluja! Äitien viisautta. Kyllä naisissa on voimaa! 

Synnytystanssin rekvisiittaa :)

 Itselle illasta jäi ihan sykähdyttävä olo. Raskaus- ja synnytysaiheiset keskustelut, niissä vaan on jotain niin ihmeellistä. Tulee itselle taas melkoinen synnytyskuume, huh.
Onneksi ilta oli onnistunut myös muiden mielestä! :)

Seuraavia, ihania juhlia odotellessa!

Terveisiä joulukorttipajasta

Joka vuosi se ajatus iskee tajuntaan jo viimeistään heinäkuussa. Tänä vuonna teen todella ajoissa joulukortit, eipähän tule sitten kiirettä ollenkaan, kun on monta kuukautta aiemmin valmiit kortit kädessä.

Ja eikun pinterestiä auki, minkäslaista sitä tänä vuonna. Noh, onhan tässä aikaa vielä. Ei löydy mitään, mitä haluaisi askarrella.

 Aikaa menee. Marraskuu! Ei vitsi. No nyt kyllä. Äh. Öh. Joulukuu jo! Eikö ne kortit pitänyt olla valmiina jo aikapäiviä sitten :D

No, valmiita olivat kuitenkin useita päiviä ennen viimeistä lähettämispäivää ;) Toki lähettäminen jäi viime metreille, mutta siellä ovat!

Josko ensi vuonna sitten olisi ihan oikeasti ajoissa? Jää nähtäväksi!

Imetysakrobatiaa

Pienen vauvan imetys oli rauhallista, leppoisaakin. Etenkin ne pikkuvauva-ajat, kun neiti tankkasi silmät ummessa, ja itse luin kirjaa samalla. Good old times! Taaperon imetys on välillä melkoista akrobatiaa, taaperon osalta.

Istuen, seisten, yhdellä jalalla. Välillä äitiä tiukasti halaten. Kaikki käy, mutta äidin hiukset neiti asettelee aina tarkasti pois tieltä.

Naperon lempparein asento on sylikkäin, navat vastakkain. Tietää jo eleistä syliin ottaessa, että toisella on maidon kaipuu. Kysymys "otatko maitoa?" saa usein vastakaikuna iloisen hekotuksen :)

Iltaisin imetyshetkellä jo taaperoakin väsyttää. Usein se onkin rauhallinen, ihana hetki yhdessä ennen nukkumaanmenoa.

Täytyisi ottaa enemmän imetyskuvia itselle talteen! Ainutkertainen ajanjakso elämässä, johon voi sitten myöhemmin kuvien kautta palata. <3

Hilpeät kehitysvaiheet

Voi taapero! Taaperon elämästä on tullut kovin draaman täyteistä!

Arjen jännitystä ja itkuja voi saada nykypäivinä mistä vaan ;) Välillä pyykkikori ei aivan tottele käskyjä, joskus äiti on ihan tosi kelju, eikä ymmärrä yhtään!
Itkua tihrustetaan jossain nurkassa, kun hanskakaan ei käyttäytynyt niinkuin neiti oli suunnitellut.

Ja taas äiti laittoi ensiksi väärän ruokalapun! Ei kelpaa!!!

Myös väärät vaatevalinnat tuovat mukavaa draaman tuntua arkeen. Tai se, kun äiti ei anna tyhjentää ihan kaikkia tavaroita lattialle.

Aina välillä saattaa ihan pikkuisen naurattaa taaperon touhut. Välillä ;)

Arjen hetkiä

Arjen hetkiä

Levitettyjä tavaroita

Taaperon omatoimisuutta

Miehen tekemää marmeladia

Flunssainen lapsi

Monta asiaa tehtävälistalla

Oma hetki kaiken touhun keskellä

Jään hetkeksi tähän, tässä on hyvä. 

Näppärin pikkusormin saa noinkin pienistä raoista vedettyä kaikenlaista. ;)

Menneitä päiviä

Taas me oltiin reissussa! Meidän taapero on melkoinen reissutytsy. Vauvavuoteen mahtui kaksi ulkomaanmatkaa, muutama junamatka ja useita linja-autoreissuja tärkeiden tyyppien luo. Nyt taaperoikäisenäkin on jo kolme edestakaista junareissua tehty, ja jo junan nähdessään taitaa neidin ajatukset olla siellä lastenvaunun puuhailuissa :)

Viime reissulla ei leikkivaunusta löytynyt kavereita, tällä kertaa oli hyvä että sekaan mahduttiin :)

Vaikka reissuelämä poikkeaa perusarjesta ihan jo nukkumaanmenoajalla joka venyy ja paukkuu, niin taapero se vaan jaksaa mennä ja touhottaa..

Käytiin Tampereella ihastelemassa Lastenkulttuurikeskus Rullaa. Onneksi satuin lukemaan Nellin vinkin paikasta, en varmaankaan itse olisi osannut tällaisen paikan olemassaoloa etsiäkään, vaikka olen itsekin asunut Tampereella. Se vaan oli aikaa ennen lapseutumista :)  

 Ja kivaa oli! Yllättävän paljon saatiin menemään aikaa Rullassa :)

Yksiviikkoinen

Käytiin ihastelemassa yksiviikkoista pientä poikaa. 

Niin pehmeä ja sileä, niin suloinen!

 Ja niin virkeä! Ihana pieni, kotona syntynyt. 

Kaikki on hänelle uutta. 

Täti on ihan myyty <3

Lisääntymisikä

Pieniä vauvoja. Ihania. Tänään on perheeseen syntynyt uusi lapsi, jota on kuvien kautta jo päästy ihastelemaan.

Myös yhdellä tutulla on laskettu aika tänään. Tammikuussa yhdellä sukulaisella, ja usealla tuttavalla. Helmi-maalis-huhti-toukokuille löytyy myös ihania uutisia tutuille ja tutuntutuille. Ja myös kuukausille niiden jälkeen!

Onko nyt se lisääntymisikä sitten? Se ei ollut vielä silloin, kun itse olin raskaana ja odotin meidän vauvaa saapuvaksi. Silloin ei kukaan ollut raskaana! 

Vauvantuoksu on tarttunut muihinkin, jes! Nyt niitä sitten tulee, että plop plop. Jänniä aikoja :) 

Naapurikateutta

Hello uusi naapuri!


Komee ovikranssi teillä. Niin, mites meillä? Ai niin, ei ole. Joo, pitihän mun askarrella paskarrella se sillon 2014 omien häiden jälkeen.. Ai että, missä ne kävyt nyt on?! Pitihän ne kävyt kaivaa sitten esiin, ja illan pimeinä tunteina käydä väkertämään sitä ovikranssia :D

12 kuumaliimapötköä ja muutama palovamma myöhemmin.

Ja eikun naulaa hakkaamaan oveen. Oikeaa korkeutta tiirailin mistäs muualta, kun naapurin kranssista. Ihan vaan huomatakseni, että mitä, ne on jo ehtineet vaihtamaan uuden kranssin sitten eilisen!

Ja muuttivat tuohon naapuriin eilen meidän lauantai-illan saunavuoron aikaan! Ohhoh, sangen aikaansaavaa väkeä! ;)

Kiitos naapuri, meillä ei olisi kranssia vieläkään ilman teitä! Ja hieno kranssi teilläkin!

Lahjojen keskeltä

Syyskuusta vuoden loppuun näkyy olevan juhlakeskittymä meidän perheessä. Sitä kautta myös lahjoja saa antaa paljon useammin, kun muina aikoina vuodesta. Kahdeksat synttärit, ensi vuonna jo yhdeksät, isänpäivä ja joulu. Keväällä on paljon vähemmän synttäreitä meillä perheen kesken. Mistähän se johtuu? :D

Lahjojen antaminen on ihanaa. Lahjan keksiminen asettaa itselle välillä haasteita. Ainakin aikuisille annettavat lahjat!

Me osallistuttiin tänä vuonna myös Operaatio Joulun lapseen, eli joululahjapaketti Romanian tai Moldovan lapselle. Miehen ajatus, viime vuonna taidettiin vain lahjoittaa suoraan rahaa, helppo vaihtoehto se kun on. Ihan yllätyin, kun mies ehdotti "oikeiden" lahjojen ostoa.
Tänä vuonna sitten ostettiin ja kasattiin ne oikeat paketit. Mies osti 5-9-vuotiaalle pojalle, minä samanikäiselle tytölle. 

Yllätyin, miten jännää oli ostaa ja pohtia, kun lista lahjaan laitettavista asioista oli valmiina. Ei siis tarvinnut keksiä, että mitä ostaisi, sai vain keskittyä miettimään, millaiset hanskat, mikä vihko, minkä värinen hammasharja jne! Heh. :)

Lappeenrannassa taisi olla tänä vuonna useampikin näiden pakettian palautuspaikka. Yhdellä niistä käytiin, ja ihan mukava kasa siellä oli valmiina! Lahja, joka tekee varmasti saajansa onnelliseksi <3 Odotan sitä, että tuo oma taapero on joskus niin iso, että voidaan miettiä tätäkin lahjan antamishommaa yhdessä :)

Mother's blessing -juhla

Menneenä viikonloppuna sain olla osana ihanaa juhlaa, jossa juhlistettiin äitiyttä, naiseutta, vielä kohdussa kasvavan lapsen tulevaa syntymää.

Kuten muutkin Mother's blessing -juhlat, joissa olen ollut, tämänkin tunnelma oli herkkä, naisellinen, syvällinen. Täynnä tunteita, kauneutta, odotusta ja viisautta.

Iloa naiseudesta, äitiydestä, ystävyydestä. Äidin hemmottelua, voimalauseita, yhdessä tekemistä, ruoasta nauttimista, ajatusten jakamista. Äidin voimaannuttamista tulevaan synnytykseen ja äitiyteen.

Olen kovin ihastunut juuri tämänlaiseen juhlintaan. Se päihittää mielestäni tavalliset vauvajuhlat juurikin äitiin, ei niinkään vauvaan keskittymisen vuoksi. Kuin siirtymäriitti tai -seremonia. 

Juhlaan ei niinkään kuulu lahjat, vaan vieraat tuovat esimerkiksi helmen ja ajatuksen äidille yhdessä valmistettavaa korua varten, yrttejä tai mausteita suolaseremoniaan, kukkia seppelettä varten, ruokaa yhteistä ruokailua varten.

Juhlissa usein myös tehdään esimerkiksi mahakipsi tai -maalaus tai kirjoitetaan äidille kirje, Tällä kertaa koristelimme tuikkukipot, yksi äidille, yksi itselle. Kynttilöitä polttamalla voimme ajatuksen tasolla olla läsnä ja tukea äitiä, vaikka fyysisesti olisimmekin kaukana.

Tekemistä olisi ollut enemmän kuin yhteen iltapäivään ja iltaan mahtui. Aika menee niin nopeasti, kun viihtyy.